Turun keskustan läheisyydessä sijaitseva maamerkki on enemmän kuin parkkitalo. Arkkitehtitoimisto Lundénin suunnittelema leikkisä kokonaisuus on iloisempaa kaupunkikokemusta ja esteettistä riemukkuutta huokuva veistoksellinen teos.

Herttuankulman asuinalueen keskellä kohoava elävää mustaa ja säihkyvää kultaa sykkivä luomus kiinnittää huomion jo kaukaa. Rakennus on tyylikkään jylhä rakennelma, jossa aukotusten rytmi on ilmava, ja mustaa perusolemusta keventävät suuret kullatut alueet. Voisi kuvitella että halli on saanut inspiraationsa leikeistä lasten kanssa, sillä se muistuttaa leegorakennelmaa, johon on helppo kurkistaa sisään eri suunnista ja tila on avara kautta linjan. Leikkisyyden kruunaa katolle rakennettu puisto, jossa on koko pojhapinta-alan verran ajanviettotilaa eeppisissä maisemissa. Kenenkään ei tarvitse notkua kadun varressa odottamassa kyytiä, vaan kattopuistoon voi mennä viihtymään ennen siirtymistä seuraavaan paikkaan.

Viihtyisän parkkihallin seinustoiden aukot muistuttavat maaluksien kehyksiä, ja kustakin kerroksesta voi kurkistella samankaltaisten aukkojen kautta maisemiin hieman eri perspektiivistä. Mustat kehykset ja valossa karkeloivat kultaiset elementit tekevät kokonaiskokemuksesta uljaan, ja yhdistettynä maisemaan myös gallerianomaisen.

Ennakkoluulotton sävy-yhdistelmä on täysosuma, vaikka moni voisi äkkiseltään ajatella kultaisen metallivärin olevan jotenkin liikaa. Rohkeissa ratkaisuissa – kattopuistossa, kultaisessa voimavärissä ja sykähdyttävissä maisema-aukoissa on jotain poikkeuksellista. Suomalaisessa ympäristössä näkee harvoin tällaista ja tuntuukin että suunnittelu on kansainvälisesti värittynyttä. Herttuankulman parkkihalli olisi helppo kuvitella päiväntasaajan alueelle, trooppisiin palmulehtoihin, kultahiekkaiselle rantaviivalle, jossa aurinko värjää maailman lämpimästi.

Parkkitalon pintakäsittelyssä käytettiin ART -Betonin Mustaa patinaa sekä Kultaista suoja-ainetta. Musta patina toteutettiin kerroksittain niin että työnjälki toi eloa elementtien pintaan. Kuultava toteutus mahdollisti elementtikohtaisen sävyvaihtelun hyödyntämisen osana pinnan vivahteikkuutta ja tummuusasteen määrittelyn työn aikana. Suunnittelijan toiveiden mukainen väriprofiili etsittiin aluksi mallipalojen avulla, ja mustuutta päätettiin syventää arkkitehdin pyynnöstä työn aikana kokonaisuuden alkaessa hahmottua.

Kulta-aine oli peittävä metalliväri, joka sisältää suoja-aineen. Aine muistuttaa pintakäsittelytuotteiden gore-texia, sillä se päästää kosteuden ulos, mutta ehkäisee sen pääsyn sisään. Nanokokoiset suojaavat molekyylit asettuvat betonin pintaan muodostamatta maalin kaltaista kalvoa, jolloin pinnan esteettinen luonne sekä vesihöyryn poistumiseen tarvittava läpäisevyys sekä hengittävyys säilyy. Suoja-aine hylkii nesteperäistä likaa ja öljyjä, sekä helpottaa orgaanisen lian poistoa ja phdistusta. Tämä on erityisen olennaista parkkihallin kaltaisissa kohteissa joissa pinnat ovat kovalla kulutuksella ja värivalinta on voimakas, eikä sen hohteesta haluta tinkiä elinkaaren missään vaiheessa. Suuri metalliväripinta säihkyy erityisen vivahteikkaasti väriaineen asettuessa betoniaineksen monisyiseen pintaan, mikä ei perinteistä kalvon muodostavaa maalia käyttämällä olisi mahdollista. Metalliväristä tekee kiinnostavan tässä kohteessa myös se että sävy muuttuu syttyvien ja sammuvien valojen sekä tarkastelijan asemoitumisen mukaan. Liikkuvasta autosta tarkasteltuna kullan vivahteet heräävät monin tavoin eloon erilaisissa sisätiloissa ja edelleen ulkoa vaihtuvissa valoissa ja varjoissa koettuna, ikään kuin kullan säihke olisi milloin milläkin värillä maustettu.